Eteläisessä Afrikassa sijaitsevan Swazimaan tulevaisuus on täynnä haasteita: maassa ei ole vapaata poliittista tilaa, hallinto kontrolloi mediaa, ihmisiä ahdistellaan ja ammattiliittojen toiminta on kielletty. 70 prosenttia maan väestöstä elää alle dollarilla päivässä. Maailman 15. rikkaimmaksi arvioitu monarkki Mswati III omistaa maan timantti- ja kultakaivokset ja elää luksuselämää nauttien samojen valtioiden tuesta, jotka kiirehtivät pommittamaan Gaddafin Libyaa ihmisoikeuksien nimissä.

Swazimaan vapautusliikkeen Pudemon (People’s United Democratic Movement) pääsihteeri Skhumbuzo Phakathi vieraili toukokuun lopulla Suomessa. Phakathi kertoi tulleensa Suomeen hakemaan tukea kesäkuussa järjestettävään Kansallinen politiikka -konferenssiin, jonka on tarkoitus määritellä raamit koulutuksen, terveydenhuollon, talouden ja maanviljelyn kehittämiselle lähivuosina. Hän tapasi Suomen valtiovarainministerin, poliitikkoja, ay-liikettä sekä kansalaisjärjestöjen edustajia.

”Me emme pelkästään kritisoi nykyistä järjestelmää, vaan pyrimme esittämään konkreettisia vaihtoehtoja. Tärkeintä on taistella hallitusta vastaan ja saada se sitoutumaan demokratian kehittämiseen. Vaadimme, että kansalaisten elinolosuhteita on parannettava. Nykyhallinnon politiikka on pettänyt maan asukkaat, eikä se hyödytä tavallisten swazimaalaisten elämää. Kolonialismin päättymisen jälkeen ihmisten hyvinvointi on heikentynyt vuosi vuodelta. Kun kolonialismin aikaan keskimääräinen elinikä oli 65 vuotta, on se nykyään 31 vuotta. Koulutusjärjestelmä on luhistunut.”

Swazimaan talous on keikkunut romahtamispisteessä. Köyhyys, taudit ja nälkä piinaavat sen 1,3:a miljoonaa asukasta. Maan aids-kuolleisuus on maailman korkein (noin 10 000 vuodessa). 40 prosenttia maan aikuisväestöstä on hiv-positiivisia.

Ongelmat juontavat juurensa vuosikymmenten taakse. Vuonna 1973 kuningas Sobhuza II lakkautti poliittisen toiminnan julistamalla poikkeustilan. Poliittinen kilpailu oli ”vierasta ja yhteensopimatonta”. Oppositio hävisi maan parlamentista. Kuninkaasta tuli maan päämies, joka otti haltuunsa poliittisen päätöksenteon lisäksi myös lainsäädännön. 1980-luvulla valtio antoi tukensa Swazimaahan paenneiden ANC:n jäsenten pidätyksille ja tappamiselle ja tuomitsi Etelä-Afrikan vastaiset pakotteet ainoana maana Britannian Margaret Thatcherin lisäksi.

Vuonna 1986 Sobhuzan poika Mswati III nousi maan kuninkaaksi ja monimiljoonaisen monialakonsernin johtajaksi. Konserni perustettiin kuninkaallisella toimiluvalla vuonna 1968. Se omistaa merkittävän osan lähes kaikesta swazilaisesta liiketaloudesta ja teollisuudesta – sokeri-, kännykkä- ja kaivosteollisuudesta, tiedotusvälineistä ja turismista. Teoriassa Mswati hallitsee konsernin omaisuutta ikään kuin varastoiden sen kansakunnalle, mutta varojen käyttö, kuten koko kuninkaallinen omaisuus, on suojattu julkiselta tarkastelulta.

Ammattiliittojen kamppailu

Absoluuttisen monarkian vastustaminen on hengenvaarallista. Pidätykset, karkotukset, kidutukset ja lynkkaukset ovat maassa arkipäivää. Kesäkuussa maan turvallisuusjoukot muun muassa tulittivat Pudemon presidenttiä hänen kotonaan. Kyse oli hallituksen mukaan vahingosta, sillä turvallisuusjoukot olivat olleet jahtaamassa salakuljettajia. Ammattiliittojen rooli on Swazimaassa korostunut etenkin sen jälkeen, kun poliittiset puolueet kiellettiin vuonna 1973 perustuslaissa. Ne nousivat merkittäväksi voimaksi kansalaisyhteiskunnan organisoituessa vastustamaan absoluuttista monarkiaa. ”Pudemo on työskennellyt tiiviisti ammattiliittojen, kirkon ja muiden kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa. Neljä vuotta sitten perustimme ammattiliittojen ja opiskelijaliikkeen kanssa Swazimaan yhtenäisen demokraattisen rintaman (Swaziland United Democratic Front). Tämän seurauksena sai alkunsa yhteinen federaatio Tucoswa (Trade Union Congress of Swaziland). Se rekisteröitiin tammikuussa, piti ensimmäisen kongressinsa maaliskuussa ja kiellettiin saman kuun aikana.”

Julkinen sektori on sitä vaikeampi saada alistumaan leikkauksiin ja poliittisten oikeuksien kaventamiseen mitä paremmin maan työläiset ovat järjestäytyneet. Hallitus on leikannut koulutus- ja terveysmenoja. Siinä, missä kuningasperhe on lisännyt rahoitustaan, ovat ministerit nostaneet omia palkkojaan ja hyväksyneet korotuksen edustustileihinsä. Protestit on tukahdutettu väkivaltaisesti.

”Vain Swazimaassa voi käydä näin. Hallitus ei arvosta työläisiä sen -enempää kuin kunnioita kansainvälisiä sopimuksiakaan, ihmisoikeuksista puhumattakaan. Toivomme, että kansainvälinen ammattiyhdistysliike tukee meitä, jotta kansainvälinen työjärjestö ILO käsittelisi tilannetta ja pakottaisi hallituksen rekisteröimään federaation uudelleen.”

Phakathi korostaa ulkomaisen -painostuksen merkitystä ja toivoo, että myös Afrikan unioni ryhtyisi toimiin. Miksi kuningas Mswati III kutsutaan -Pohjoismaihin? Miksi hallitus saa jatkuvasti rahaa ja tukea ulkomailta? Mswati III kutsuttiin muun muassa Windsoriin toukokuussa juhlistamaan kuningatar Elisabetin 60-vuotista valtakautta yhdessä Bahrainin, Brunein ja Qatarin johtajien kaltaisten suurmiesten kanssa.

Taloudellinen tuki ei ratkaise talouskriisiä

Mswatin hallitus oli talvella lähellä romahtamista maata piinaavan talous-kriisin keskellä. Mswati haki epätoivoisesti tukea IMF:ltä sekä Afrikan kehityspankeilta. Lopulta tammikuussa Eteläisen Afrikan tulliliitto SACU lahjoitti Mswatin hallitukselle 879 miljoonaa dollaria. Summa on noin puolet maan budjetista. Phakathi myöntää, että rahalla voidaan ostaa aikaa, mutta ratkaisua maan talousongelmiin se ei tuo.

”Välittömästi avunsaannin jälkeen kuningas osti itselleen uuden yksityislentokoneen. Me uskomme, että kone ostettiin SACU:n rahoilla. Todisteita meillä ei tietenkään ole. Kuningas väitti saaneensa sen lahjaksi. Niin tai näin, SACU:n taloudellinen tuki ei tuo ratkaisua ongelmiin. Menetämme jatkuvasti investointeja Mosambikiin ja Etelä-Afrikkaan poliittisen tilanteen epävakauden takia.”

Rahaa tietysti tarvitaan, mutta korruptoitunut poliittinen järjestelmä on Phakathin mukaan suurin ongelma. Talousrikoksia ei tutkita eikä ketään rangaista.

”On aivan sama, kuinka paljon rahaa pumpataan, oli kyseessä sitten SACU, Suomi, Norja, Tanska tai jokin muu maa. Korruptoitunut poliittinen järjestelmä nielee joka tapauksessa lähes kymmenen miljoonaa euroa kuukaudessa.”

Välit rakoilevat

Swazimaan demokratialiike on jakautunut erilaisiin kuppikuntiin. Tukkanuottasille ovat joutuneet muun muassa Swazimaan solidaarisuusverkosto SSN ja Pudemo, jota on syytetty kommunistien karkottamisesta. Keskustelu on käynyt kiivaana etenkin solidaarisuusverkoston nettisivuilla. Kommunistisen puolueen mukaan demokratialiikkeen näkemykset ovat keskiluokkaistuneet laajojen kansanosien intressien kustannuksella.

Pudemo perusti solidaarisuusverkoston vuonna 1997, kun Pudemo ja Etelä-Afrikan kommunistinen puolue allekirjoittivat yhteistyösopimuksen Pudemon kansainvälisen toimiston perustamisesta. Sen tehtävänä oli välittää ulkomaille tietoa järjestön toiminnasta ja Swazimaan tilanteesta. 1990-luvun lopulla nuoria Pudemo-aktivisteja karkotettiin Etelä-Afrikkaan, jossa he jatkoivat työtään Pudemon toimiston kautta. Tuolloin solidaarisuusverkostoa kutsuttiin aluksi Pudemon kansainväliseksi missioksi ja lopulta Swazimaan solidaarisuuskomi-teaksi. Komitea vaihdettiin verkostoksi, kun siihen liittyi yksilöiden sijaan myös erilaisia järjestöjä.

”Toimistolle tuli vanhempien maanpaossa elävien tovereidemme lisäksi paljon uutta väkeä. Koska monet swazimaalaiset työskentelivät Etelä-Afrikassa kaivoksilla, tehtaissa, kouluissa sekä opiskelivat, maassa mietittiin, miksei heitä organisoitaisi osaksi Pudemoa. Vuonna 2006 Pudemon kongressissa annettiin -päätöslauselma, jossa päätettiin perustaa Etelä-Afrikan-osasto. Seuraavana vuonna solidaarisuusverkostossa tehtiin virallinen päätös integroitua osaksi Pudemoa. Tästä ongelmat alkoivat.”

Osa solidaarisuusverkoston aktiiveista vastusti liittymistä Pudemoon. Pudemo kehotti heitä jättämään verkoston ja noudattamaan kongressin päätöslauselmaa. Phakathin mukaan joukossa oli myös henkilöitä, jotka eivät olleet saaneet tahtoaan läpi Pudemon elimissä. He halusivat kuitenkin olla mukana vapautusliikkeessä sekä solidaarisuusverkostossa.

”Silloin sanoimme että, jos ette halua noudattaa Pudemon päätöslauselmia, jättäkää se. Miksi te haluatte tuhota vapautusliikkeen? Pudemo ei ole erottanut kommunisteja. Kommunistit ovat perustaneet Pudemon ja se näkyy koko liikkeen hengessä ja ideologiassa. Swazimaan kommunistisen puolueen perustaneet aktiivit ovat henkilöitä, jotka olivat osa Pudemoa, mutta jotka tekivät ikäviä asioita vapautusliikkeellemme. He muun muassa väärinkäyttivät liikkeen varoja, ahdistelivat ja loukkasivat sen jäseniä. Silloin Pudemo päätti jäädyttää heidän jäsenyytensä.”

Näkemyserot erilaisissa järjestöissä ja vapautusliikkeissä ovat yleisiä, ja ne tarjoavat usein itsevaltaisille hallinnoille mahdollisuuden heikentää itseensä kohdistuvaa vastarintaa.

Kiista tasavallasta ja perustuslaillisesta monarkiasta

Kiista Pudemon ja Swazimaan kommunistisen puolueen välillä liittyy myös taktiikkaan ja strategiaan. Kuinka demokratia saavutetaan ja millaisen hallinnon tulisi korvata absoluuttinen monarkia?

”Meidän on väitetty tavoittelevan tasavaltaa ja perustuslaillista monarkiaa. Tämä ei pidä paikkaansa. Me haluamme perustuslaillisen monipuoluedemokratian.”

Phakathin mukaan monarkiaa tulee -vastustaa suoraan vasta sitten, kun maassa on edellytykset vapaalle demokraattiselle keskustelulle ja kun ketään ei pidätetä tai tapeta mielipiteidensä takia.

”Nyt Swazimaassa ei ole tilaa avoimelle poliittiselle mielipiteidenvaihdolle. Hallinto kontrolloi mediaa, ihmisiä ahdistellaan ja ammattiliittojen toiminta on kielletty. Tässä tilanteessa näistä asioista on mielestämme tuhoisaa keskustella. Annamme vain hyvän syyn hallinnolle murskata meidät. Se on väärin taktisesti ja strategisesti.”

Keskiöön nousee ikuisuuskysymys identiteettipolitiikasta. Kuka on aidosti demokratian ja vapauden asialla?

”Kommunisteiksi itseään kutsuvat väittävät, että Pudemo puolustaa monarkiaa eikä haluaisi taistella sitä vastaan. Viimeisten 30 vuoden aikana, vuodesta 1983 lähtien, Pudemo on todistanut päättäväisyytensä ruohonjuuritasolla. Olemme järjestäneet mielenosoituksia, jäseniämme on pidätetty, kidutettu, tapettu ja pakotettu maanpakoon. Olemme taistelleet demokratian puolesta. Menkää Swazimaahan ja laittakaa banderolleihin ja plakaatteihin: Me haluamme tasavallan, niin näette kuinka moni seuraa teitä.”

Kansainvälisen solidaarisuuden merkitys

”Mikäli maailman suurvallat haluaisivat ratkaista Swazimaan ongelman, he pystyisivät tekemään sen muutamassa kuukaudessa”, Phakathi uskoo.

Britannia on hyvin vaikutusvaltainen. Etelä-Afrikka muodostaa noin 70 prosenttia Swazimaan ulkomaankaupasta. Päätöslauselmat liittyen Swazimaan demokratiaan loistavat poissaolollaan niin YK:ssa kuin Afrikan unionissakin. Vain ILO:ssa on vähitellen herätty maan ammattiyhdistysliikkeen kehnoon tilanteeseen. Monarkia on osannut liittoutua milloin buuritasavaltojen, milloin brittien imperiumin kanssa.

”Yksittäiset valtiot voivat tukea Swazimaan demokratialiikettä ja ajaa oikeuksiamme kansainvälisillä areenoilla. ANC tarvitsi vain kolme henkilöä ja liikkeestä tuli kansainvälisesti tunnettu. Haluaisimme perustaa tiedotustoimistoja eri puolille maailmaa, jotta voisimme kertoa ihmisille Swazimaasta ja taistelustamme demokratian puolesta.”

”Emme tarvitse tankkeja. Haluamme antaa dialogille mahdollisuuden. Haluamme välttää houkutuksen tarttua aseisiin, sillä kaikki ovat nähneet, mitä sota saa aikaan.”

Karim Maiche