Vuosi on lähtenyt käyntiin ennen näkemättömän vilkkaan maahanmuuttajakeskustelun merkeissä. Rasistisia piirteitä saanut sanailu on ollut erityisen vilkasta internetin keskustelupalstoilla. Lähinnä nimettöminä esiintyvät aktiiviset rasistit ovat saaneet pääosin kontrolloimattomasta verkosta oman äänitorvensa. Onko ilmiöllä laajempaa kantavuutta Suomessa jää nähtäväksi, mutta jo nyt on selvää, että näistä rasistisista mielipiteistä on tullut salonkikelpoisempia myös muun median silmissä.

Tässä suhteessa pitää nostaa hattua ulkoministeri Aleksander Stubbille näyttävästä esiintulosta Helsingin Sanomissa, missä hän sanoutui selkeästi irti esimerkiksi Kokoomusnuorten puheenjohtajan maahanmuuttajakriittisistä kommenteista. Toisaalta politiikan kentän vasemman laidan vastaavat puheenvuorot eivät ehkä saa riittävää näkyvyyttä muista syistä. Paitsi tietysti SDP:n puheenjohtajan onnettomasti muotoiltu kannanotto "maassa maan tavoin". Minun vai sinun tavoin?

Ilmapiirin muutos on huomattava – toisaalta me vanhasuomalaiset emme sitä välttämättä huomaa samalla tavoin kuin he, jotka poikkeavat joidenkin elovenapaketin kyljestä opituista mielikuvista. On järkyttävää kuulla, miten pienikin rasistinen vähemmistö voi tehdä toisten arjesta ahdistavan. Voi vain aavistella, miltä tuntuu kuulla olevansa erilainen ja tervemenoa takaisin kotimaahan, joka voi yhä useammassa tapauksessa itse asiassa olla Suomi. Kuvitelkaa esimerkiksi lapsi, joka joutuu tuon lähes päivittäin jonkun suusta kuulemaan – vaikka vain joka sadannen ihmisen suusta.

Tässä on meille haastetta kerrakseen. Samaan aikaan kun joudumme yhä uudelleen puolustamaan ihmisyyttä rasistissävyisessä debatissa, meidän on hyvä myös viestiä maahanmuuttajien silmiin "suvaitsevaisuuttamme". Pienet arkiset eleet voivat olla uskomattoman tärkeitä viestejä niille, jotka kokevat itsensä muuten epätervetulleiksi yhteisöömme. Toki sama koskee muitakin kuin maahanmuuttajia, kaikki me tarvitsemme hyväksyntää ja huomiota: Ollaan ihmisiksi.

Yksi epämiellyttävin piirre keskustelussa on ollut "suomalaisten" vähäosaisten ja "maahanmuuttajien" tai muun maailman avuntarvitsijoiden etujen vastakkainasettelu: "Hoidetaan ensin omat köyhät ja kipeet". Käytännön elämä on kuitenkin osoittanut, että kyllä ne ovat ne samat ihmiset, jotka kantavat vastuuta niin "meistä" kuin niistä "muistakin".

Teemu Matinpuro