Kansalaisliikkeiden liikehdintä Venäjällä on viime aikoina saanut monenlaisia piirteitä. Kremliin kriittisesti suhtautuvan lähinnä ulkoparlamentaarisen opposition järjestämät ”Erimielisten marssit” on tukahdutettu viranomaisten toimesta hyvin kovakouraisesti. Toisaalta Kremlille uskollisen nuorisojärjestön Nashin muutamat kymmenet aktiivit ovat saaneet mellastaa rauhassa Viron lähetystön edustalla. Vapun yhteydessä poliittisia joukkokokouksia järjestivät lukemattomat eri tahot. Venäjä on liikkeessä, joka liittynee osin Putinin valtakauden päättymiseen (tai päätökseen sen mahdollisesta jatkumisesta uusissa kulisseissa).

Useimmiten Venäjästä ja venäläisistä puhuttaessa päädytään karkeisiin yleistyksiin. Aikojen, jolloin ryssä oli ryssä vaikka voissa paistaisi, toivoisi vihdoinkin jäävän lopullisesti taakse. Sen kaltainen vastakkainasettelu ei palvele ketään. Laajapohjainen vuoropuhelu erilaisten toimijoiden, niin yksittäisten kansalaisten, kansalaisjärjestöjen, ammattiyhdistysliikkeen, puolueiden ja hallitusten välillä on tärkeää. Eikä sen tarvitse merkitä nöyristelyä.

Erityisesti valtioiden välisissä suhteissa yksipuolisista, jompaa kumpaa osapuolta loukkaavista toimista ja kannanotoista pitäisi siirtyä rakentavaan keskusteluun ja yhteistyöhön. Pronssisoturin siirrosta seurannut kansainvälispoliittinen sanasota näyttää, että vuoropuhelu Venäjän ja muun Euroopan välillä on monin tavoin kriisissä. Pronssisoturi sinänsä lienee ollut pieni tekijä kokonaisuudessa, mutta patsaan symboliarvo lienee tullut selväksi. Ja jotkut piirit pyrkivät mitä ilmeisimmin tämän kaltaisten konfliktien avulla lietsomaan vihamielisyyttä eri kansallisuuksien välillä.

Joissakin esitetyissä puheenvuoroissa on jo huudettu Natoa Suomen avuksi, muuten maamme on pian mennyttä. Pelottavaa näissä puheenvuoroissa on vankka usko sotilaallisen pelotteen kaikkivoipaisuuteen! Kylmän sodan aikainen asetelma ei ole houkutteleva vaihtoehto. Toivottavasti uusi hallitus sovittaa Suomen harteille pikemminkin rakennustyöläisen haalareita tai lääkärintakkia kuin univormua.

*****

Suomalaiset rauhanjärjestöt esiintyvät toukokuisessa Maailma kylässä -tapahtumassa yhdessä Rauhan kylä -nimikkeen alla. Toivottavasti se on jälleen uusi merkki monimuotoisen suomalaisen rauhanliikkeen uudesta noususta ja yhteistyökyvystä.

Rauhanpuolustajien kesä päättyy elokuun viimeisenä viikonloppuna Uudenkaupungin Rauhanpuolustajien 30-vuotisjuhliin, jossa yhteydessä juhlistamme omalta osaltamme myös suomalaisen rauhanliikkeen 100–vuotista taivalta. Toivottavasti mahdollisimman moni innostuu tulemaan mukaan juhliin ja muovaamaan Rauhanpuolustajien tulevan toiminnan suuntaviivoja.

 

PS. Internetissä on vast’ikään avattu blogi, joka vaikuttaa lupaavalta lisältä suomalaisen Venäjä-kuvan monipuolistamiseksi. Blogi on tekijöidensä mukaan syntynyt halusta elävöittää ja monipuolistaa keskustelua ja kuvaa Venäjästä. Blogin kirjoittajina on yksityishenkilöitä, jotka taustoistaan ja toimistaan johtuen tuntevat Venäjää hyvin erilaisista näkökulmista. Blogissa luvataan, että jokainen kirjoittaja tuo mukaan palasen omasta Venäjästään tai sen liepeiltä, ja on täten kirjoituksistaan vastuussa ennen kaikkea itselleen ja Venäjälleen. Suosittelen: http://minunvenajani.blogspot.com/

Teemu Matinpuro