Tuoreehko ulkoministerimme Alexander Stubb nousi kansainvälisiin parrasvaloihin Georgian kriisin yhteydessä. Lennokkaita lausuntoja suoltavan ulkoministerin monet värikkäät ja nopeasti kyhätyt lausunnot kertovat uuden ulkopoliittisen kulttuurin suunnasta. Ulkopoliittiselta johdolta toivoisi pientä malttia, vaikka kiire olisikin kova. Tässä pisteet median hampaissa olleelle presidentti Tarja Haloselle.

Maagisen numeroyhdistelmän 080808 korostaminen Georgian kriisin yhteydessä jättää toivomisen varaa myös kalenterinlukutaidossa. Venäjä vastasi Georgian 7.8. aloittamaan Tshinvalin pommittamiseen 8.8. ajaen georgialaisjoukot Etelä-Ossetiasta ja tunkeutumalla myös alueen ulkopuolelle ja syvemmälle Georgian alueelle. 070808 ei tietysti kuulosta yhtä mediaseksikkäältä, ja ehkä se korostaisi liikaa Georgian roolia Stubbin julistamassa kansainvälisen politiikan käännekohdassa. Mihail Saakashvili teki ainakin aluksi Stubbiin uponneen taikatempun, jossa sodan aloittajasta tulikin yhdessä yössä sodan viaton uhri. Toisaalta Saakashvilin toimet eivät mitenkään oikeuta Venäjän pommituksia siviilikohteisiin eikä tunkeutumista syvemmälle Georgiaan. Venäjän joukkojen valtaamasta Etelä-Ossetiasta kantautuvat tiedot georgialaiskylien tyhjennyksistä ovat huolestuttavia. Tarvitaan puolueetonta selvitystä kaikkien osapuolten toimista konfliktin aikana.

Etyjin puheenjohtajana ääneenlausutut Nato-pohdiskelut kriisin keskellä antoivat taas mielikuvan pukista kaalimaan vartijana. Natoon mielivän ja USA:n tuella varustautuneen Georgian ja Venäjän yhteenoton

aikana voisi olettaa, että rauhanneuvottelija pyrkisi kaikin tavoin korostamaan puolueettomuuttaan.

Mutta mitä johtajat edellä, sitä näemmä alaiset perässä. Äidinkielen ainetta muistuttaneet lausunnot Stubbille ja Helsingin Sanomille kirjoittaneiden suurlähettiläiden kirjoitelmissa kaikuivat huolestuttavat sävyt. Emme toki tiedä, kuinka kattavasti Pravdan meille esittelemät näytteet lähettiläskuntaa edustavat, mutta diplomaattisuus niistä on kaukana. Lausunnot kuten ”Venäjä näytti maailmalle keskisormeaan” ja ”Jos niitä vääntää palleista, niiden pääkin kääntyy” osoittavat, että ainakaan kaikilla diplomaateillamme ei ole varaa kritisoida Putinin usein vähintäänkin yhtä röyhkeästi muotoiltuja lausuntoja omalle yleisölleen.

Ovat Stubbinkin äänenpainot kriisin vanhetessa onneksi hieman tasapainottuneet. Hätäisesti tehdyille johtopäätöksille kun ei ehkä löytynytkään todellisuudesta kaikupohjaa. Tästä hyvänä esimerkkinä Stubbin moitteet ruotsalaiselle virkaveljelleen Carl Bildtille Venäjän toimien vertaamisesta Hitlerin Saksan hyökkäyssotiin – vaikkakin kaksi kuukautta (!) Bildtin lausunnon jälkeen...

Yhden päivämäärän nostaminen maailmanpolitiikan käännekohdaksi on pelottavan yksiulotteista. Vaistomaisesti haemme monimutkaisista konflikteista osapuolta, jonka puolelle asettua, aivan kuin seuraisimme jalkapallo-ottelua. Mutta TV:n kuvaruudussa ei näy koko pelikenttä. Teemme valintojamme vaillinaisen tiedon varassa. Konfliktit eivät synny päivässä eivätkä kahdessa, niiden taustalla ovat monet paikalliset ja globaalit tekijät. Uhrit ovat molemmin puolin useimmiten syyttömiä siviilejä, joiden kohtalo jää lopulta toissijaiseksi kun mitaleja jaetaan.

Martti Ahtisaarelle myönnetty Nobelin rauhanpalkinto ei tullut yllätyksenä – jälleen yksi epäonnistunut valinta, joka korostaa voittajien kirjoittamaa historiankirjoitusta. Toki ansioitunut rauhanneuvottelija mutta Nato-intoilija, joka presidenttinä ollessaan ylisti Suomen taistelleen (toisin kuin kaikki muut) sodissaan puhtain kilvin, ja joka ilmaisi tukensa laittomalle Irakin sodalle ja niin edelleen. Tosin onhan rauhanpalkinnon saajien joukossa ollut lukemattomia ristiriitaisempiakin persoonia. Rauhaa ei turvata yksilösuorituksina, emme kaipaa sankareita, vaan kansojen liikettä joka edistää oikeudenmukaisuuteen eikä raakaan voimaan perustuvaa rauhanrakentamista.


Teemu Matinpuro