Tampereen seurakuntayhtymän yhteiskunnallisen työn pappi Ilkka Hjerppe toimii aktiivisesti rauhan puolesta. Kiinnostus rauhanasioihin alkoi jo lapsena. Lukiossa avarakatseinen uskonnonopettaja kylvi rauhan siemeniä silloiseen nuoreen mieheen. Teologisesta tiedekunnasta valmistumisen jälkeen elämä vei Hjerppen seurakuntapapin viran kautta kansanopistotyöhön lähes viideksitoista vuodeksi ja sen jälkeen Kangasalan seurakunnasta nykyiseen työhön vuonna 2002. Tämä on tuntunut hänen omimmalta alueeltaan, joten voisi sanoa, että mies on paikkansa löytänyt.

Mitä sitten tekee seurakuntayhtymän yhteiskunnallisen työn pappi? Työkenttä on hyvin monialainen, joten Ilkka Hjerppe tiivistää vastauksen lyhyeen. Hän tukee kirkon ja yhteiskunnan suhdetta, pyrkii edistämään rauhantyötä seurakunnassa ja suunnittelee sekä tekee yhteistyötä eri tahojen kanssa. Näkyvämmin hän on toiminut erilaisten keskustelutilaisuuksien järjestäjänä, joista viimeisimmät olivat globalisaatiokeskustelu ja Tampereella järjestetyt valtakunnalliset miespäivät.
Yksi tärkeä työsarka Ilkka Hjerppelle on rauhankasvatuksen edistäminen seurakunnassa. Se tuntuu hänen mukaansa olevan kuin kivinen pelto. Ihmisiä on vaikea saada innostumaan ja lähtemään mukaan, koska suuri osa kokee rauhanasiat itselleen etäisinä. Hjerppe pohtii syitä tilanteeseen. Hän otaksuu, että yksilö näkee maailman niin isona ja hallitsemattomana, että siitä seuraa sulkeutumisreaktio, ”parempi, että pidän huolen vain itsestäni”. Näin ei synny turhautumista siitä, että maailmanparantaminen ei onnistu. Omissa oloissaan eläminen on myös turvallista.

Sota-ajattelun signaaleja

Ilkka Hjerppe ei yhdy massa-ajatteluun. Hän näkee, että ihmiskunta on vastuussa siitä, mitä muualla tapahtuu. Asioita ei hänen mukaansa tarvitse hyväksyä. ”Väkivalta synnyttää väkivaltaa”, sanoo Hjerppe. Jonkun on asetuttava poikkiteloin, puututtava väkivallan kierteeseen ja toimittava uudella tavalla.
Hjerppen mielestä Suomessakin muhii konfliktien aineksia. Hän on erityisen huolestunut siitä, että militaristinen ajattelutapa on voimistunut maassamme. Vapaaehtoinen aseellinen koulutus on lisääntynyt ja on pelottavaa ajatella, mitä nämä itsenäisesti aseistautuneet kansalliskaartit voivat saada aikaan.
Militarisoituminen näkyy muuallakin. Rikollisuus on kasvanut ainakin julkisuuden valokeilassa, vartiointiliikkeiden vartijat ovat alkaneet näyttää yhä enemmän sotajoukoilta ja pikkupojat pukeutuvat ja käyttäytyvät armeijamaisesti. ”Nämä kaikki ovat heikkoja signaaleja sota-ajattelusta”, kertoo Hjerppe ja jatkaa sanomalla, että taustalla on väkivaltainen ilmapiiri.

Rauhanajattelijana armeijan leivissä

Uskonnonopettaja toi kouluikäisen Ilkka Hjerppen tietoisuuteen maailmanlaajuista näkemystä ja pyrkimystä yhdessä toimimiseen. Muita voimakkaita vaikutteita hänen rauhanajatteluunsa toivat isän opetukset ja armeijan suorittaminen. Hjerppen isä oli sodan läpikäynyt mies, ja hänen kauttaan Hjerppe pohti traumatisoitunutta ja syviä kolhuja saanutta ihmistä. Sota ei tuhoa vain sillä hetkellä kärsivien elämää, vaan vaikuttaa monien sukupolvien jälkeenkin. ”Menetetään monta hyvää elämää”, Hjerppe tiivistää.
Armeijan Ilkka Hjerppe kävi vain käytännön syistä. Hän ei voinut hyväksyä ajattelutapaa, jossa ainut vaihtoehto on vihollisen tuhoaminen. Hän ei ollut se mies, joka haluaa noudattaa käskyjä ilman eettistä harkintakykyä ja sen seurauksena päätyä tekemään äärimmäisiä tekoja. Siksi hän siirtyi siviilipalvelukseen kertausharjoitusten ajaksi.
Jotain hyvääkin armeija opetti Ilkka Hjerppelle. Hän oppi katsomaan tätä instituutiota sisältäpäin ja näkökulma laajeni. Hän tajusi järjestelmän logiikan. Pienen mittakaavan käskyt ovat suoraan verrannollisia suurempiin tuhoihin, esimerkiksi siihen, mitä tapahtui natsi-Saksassa. ”Sota itsessään raaistaa ihmiset”, hän toteaa.

Sotimista samasta kakun palasesta

”Sodat syntyvät yleensä toimeentulon niukkuudesta kun koetaan epäoikeudenmukaisuutta siitä, että joku väärällä tavalla riistää itseltä jotakin arvokasta.” Ideologiset ja uskonnolliset syyt eivät Hjerppen mukaan itsessään aiheuta konflikteja, vaan toimivat vain taistelun välineinä. Näin saadaan suuria joukkoja liikkeelle ja synnytetään vastakkainasetteluita.
Taloudellisen oikeudenmukaisuuden kehittämisen ja ”kaikille saman verran” -ajatusten tulisi olla ensi sijalla. Tätä kautta ihmiset voivat tulla rauhanomaisesti toimeen keskenään. Hjerppen mielestä Euroopan kehitys on ollut myönteistä viimeisen kuudenkymmenen vuoden ajan.

Teologia rauhankasvattajaksi

Eero Ojasen Hyvyyden filosofia -kirjaa luettuaan Ilkka Hjerppe on pohtinut elämänfilosofiaa. Hän uskoo, ettei kukaan ihminen tahallisesti halua aiheuttaa pahaa ja että ihminen pyrkii pohjimmiltaan hyvään. Kyse on kieli- ja kulttuuritason ristiriidoista. Ei löydetä yhteenkuuluvuuden tunnetta käsitteellisten eroavaisuuksien vuoksi ja eri tavalla puhuvat koetaan vaarallisiksi.
Vaikka maailmoja syleilevä ajattelutapa on luontaista Hjerppelle, hän pyrkii myös konkreettisiin tekoihin. Lähitulevaisuudessa Hjerppe yrittää viedä rauhansanomaa etenkin rippikouluun, päiväkerhotoimintaan ja seurakunnan työntekijöiden keskuuteen. Hyvät ihmissuhdetaidot ja ristiriitojen ratkaisukyky ovat jokaiselle tarpeellista opeteltavaa.
”Luterilaisuudessa rauha on nähty liikaa yksilönhurskautena eli ihmisen sisäisenä yhtey-tenä Jumalan kanssa. Todellista rauha on kuitenkin vasta sitten, kun se heijastuu suhteessa muihin.” Jumalan tahto on, että ihminen elää rauhassa itsensä, mutta myös läheisten kanssa. Ilkka Hjerppe on sitä mieltä, että rauhanajattelua tulisi kehittää seurakunnassa niin, että se olisi osa pappien saarnoja ja koko teologiaa. Kehitys lähtee yksilöistä ja pienistä yhteisöistä. Seurakunta on omana yhteisönään vastuussa rakennuspalikoitten kokoamisesta.

Lähemmäksi unelmamaailmaa

Ilkka Hjerppe iloitsee pienistä rauhantyön saavutuksista. Hienoa ovat esimerkiksi ihmisten reaktiot, kun he lähtevät mukaan rauhantoimintaan. Se, miten nopeasti heidän silmänsä aukeavat hyväksymään erilaisia ihmisiä. Hjerppen sydäntä lämmittää myös nähdä mukana eri-ikäisiä ihmisiä ja etenkin nuorta sukupolvea.
Rauhanajattelijan tyyssija, unelmamaailma, olisi paikka, jossa ihmiset eläisivät avoimessa vuorovaikutuksessa toistensa kanssa kunnioittaen toinen toistaan reilun kaupan keinoin. Hänen mukaansa EU:n laajeneminen on iso askel lähemmäs unelmien toteutumista. Se auttaa toimimaan sopuisasti erilaisista ideologisista, uskonnollisista ja yhteiskunnallista asemista käsin.

teksti ja kuva: Sanna Ontto