Vladimir Jatsina 20.2.2000
Aleksander Jefremov 12.5.2000
Igor Domnikov 16.7.2000
Eduard Markevitsh 18.9.2001
Natalia Skril 9.3.2002
Valeri Ivanov 29.4.2002
Aleksei Sidorov 9.10.2003
Adlan Hasanov 9.5.2004
Paul Klebnikov 9.7.2004
Pavel Makejev 21.5.2005
Magomedzagid Varisov 28.6.2005
Vagif Kotshetkov 8.1.2006
Anna Politkovskaja 7.10.2006

Yllä Committee to Protect Journalists -järjestön laatimaa listaa Venäjällä surmatuista tai työssään kuolleista toimittajista. Venäjällä on kyseenalainen kunnia olla kolmantena CPJ:n laatimalla top-20-listalla, jossa ovat maailmassa vuosina 1992–2006 tapetut tai työssään kuolleet toimittajat. Kärkeä pitää hallussaan Irak, kakkosena on Algeria.

Venäjä on toimittajille hankala paikka. Maa vilisee epäkohtia joihin puuttua, mutta niistä kirjoittaminen todennäköisesti vaarantaa hengen – tai ainakin terveyden. Hyvin monia toimittajia tai heidän läheisiään uhkaillaan. Monet murhatuista journalisteista ovat kirjoittaneet muun muassa korruptiosta, mafiatyyppisestä rikollisuudesta ja Tshetsheniasta.

Anna Politkovskajan murha huomioitiin Suomessa näkyvämmin kuin missään muualla. Spontaanit kynttilämielenosoitukset keräsivät tuhansia ihmisiä, asialle annettiin runsaasti palstamillimetrejä ja tv-näkyvyyttä. Nuoret taiteilijat jopa levyttivät laulun hänen muistokseen ja muistuttaakseen että hänen työtään tulee jatkaa. On myös kuultu kritiikkiä liian huomion antamisesta yhdelle ihmiselle, kun toimittajia on murhattu ja tullaan murhaamaan edelleenkin. Miksi juuri Politkovskajan surma kosketti, miksi juuri suomalaiset kokivat hänen murhansa protestin arvoiseksi vääryydeksi?

Anna Politkovskaja oli tunnettu hahmo Suomessa. Hän kritisoi ankarasti monia seikkoja kotimaassaan, joka monille suomalaisille yhä vieläkin edustaa mustaa mörköä. Mutta ehkä merkittävin tekijä oli sittenkin Politkovskajan osoittama rohkeus ja suorapuheisuus. Häntä ja hänen perhettään oli uhkailtu vuosia, mutta hän jatkoi sitkeästi ihmisoikeuksien puolustamista Tshetsheniassa, heikkojen puolesta puhumista ja Venäjän nykyhallinon ja -menon kritisoimista.

Politkovskaja oli myös Pystykorva-kirjailija. Toinen Tshetshenian sota ja Putinin Venäjä ovat kiitettävästi kuluneet lukijoiden käsissä, jopa niin, että Putinin Venäjästä on otettu uusi painos. Politkovskaja käsittelee viimeisimmässä teoksessaan, postuumisti toukokuussa 2007 ilmestyvässä Venäläisessä päiväkirjassa, samoja aiheita kuin aiemmissa kirjoissaan. Joulukuusta 2003 elokuuhun 2005 hän kirjoitti muistiinpanoja jäljettömiin kadonneista tshetsheenisotilaista, Beslanin koulukaappauksen uhreista, sodan vammauttamista venäläissotilaista ja myös pelosta, jota hän itse tunsi.

Anu Harju

www.cpj.org