Nato näyttää astuvan pohjoismaisen puolustusyhteistyön ovesta porstuaan. Ristiriita on siinä, että Suomessa kannatetaan laajasti pohjoismaista yhteistyötä ja samalla Nato-jäsenyyttä vastustetaan. Tämä selittää osittain sitä, miksi päätös Islannin ilmavalvontaan osallistumisesta jakoi mielipiteet niin jyrkästi.

Vaikka Norjan ulkoministeri Thorvald Stoltenberg teki muille Pohjoismaiden ulkoministereille ehdotuksen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta yhteistyöstä jo vuonna 2009, se jäi melko hahmottomaksi kokonaisuudeksi. Aloite sisälsi 13 ehdotusta jaoteltuina erityyppisiin, laajoihin kokonaisuuksiin. Niitä olivat rauhanrakentaminen, ilmavalvonta, merialueiden valvonta, arktisen alueen kysymykset, yhteiskunnan turvallisuus, ulkoasiainhallinnon yhteistyö ja sotilaallinen yhteistyö. Islannin ilmavalvontaan osallistuminen pohjoismaisin voimin nostettiin heti muistion alussa esille.

Sotilaallisen yhteistyön tiivistäminen vaatii Stoltenbergin muistion mukaan väistämättä myös keskinäisten turvatakuiden antamista. Tähän sisältyi kuitenkin ehto, jonka mukaan ne eivät saa olla ristiriidassa Nato-maiden keskinäisten sitoumusten kanssa. Tämä todistaa siitä, että toisin kuin on väitetty, Pohjoismaiden sotilasyhteistyö ei merkitse Nato-maiden näkökulmasta niiden etääntymistä sotilasliitosta. Nato on jäsenmailleen ensisijainen turvallisuuden takaaja, ehkä Yhdysvaltoja lukuun ottamatta.

Näyttää siltä, että Suomessa epäsuosittu Nato on pantu taka-alalle, ja sotilaallista yhteistyötä sen kanssa kehitetään pohjoismaisella tasolla ja sen puitteissa Naton rauhankumppanuusohjelmaa tiivistämällä. Näin Suomen lasketaan säästävän armeijan hankinnoissa ja saavan uutta sotateknologiaa ja tietoa yhteishankintojen, yhteistyön ja integroitujen systeemien kautta.

Suomen tuoma lisä Natolle taas on se, että osallistumme sen sotilaallisten kustannusten jakoon, josta Islannin ilmavalvonta on viimeisin esimerkki. Samalla tarjoamme valvontatietomme Naton käyttöön ja integroimme omat valvontajärjestelmämme sen järjestelmiin. Seuraukset ovat kauaskantoiset.

Tätä on hyvällä tahdollakaan vaikea kuvailla "vain arkiseksi pohjoismaiseksi yhteistyöksi". Tai mikä vielä pahempaa, sitten olen erehtynyt pahasti arjen suhteen.

Markku Kangaspuro
Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien puheenjohtaja.