Ihmiskunta on 2000-luvun alussa mittavien muutosten edessä. Ne tulevat koskettamaan inhimillisen elämän ja tuotannon kaikkia osa-alueita sekä ihmisen luontosuhdetta.

Muutosvaatimukset edellyttävät vallankumousta energiankäytön alueella. Teollinen vallankumous merkitsi tuotannon ja liikkumisen osalta siirtymistä uusiutuvista energialähteistä uusiutumattomiin. 2000-luvun alussa ihmiskunnan on siirryttävä postfossiiliseen tulevaisuuteen, uusiutuvien energialähteiden käyttöön. Tämä on yhteydessä uusiutumattomien energialähteiden ehtymiseen. Niiden käytettävyysraja on törmäämässä myös ekologisiin kuormitusrajoihin. On välttämätöntä suojella maapallon ilmakehää lisääntyviltä hiilidioksidipäästöiltä. Ilmastonmuutoksen aiheuttamien vahinkojen arvellaan nousevan 50 vuoden kuluttua vuosittain 2000 miljardiin dollariin.

Sotavoimat ilmastonmuutosta torjumassa

Jatkuva rajoittamaton talouskasvu on törmäämässä maapallon rajallisiin raaka-aine- ja energiavaroihin sekä maapallon ekologisiin reunaehtoihin. Yli puolet niistä vaurioista, joita on havaittu globaaleissa ekojärjestelmissä viimeisen 300 vuoden aikana, on syntynyt viimeisten 30–40 vuoden aikana. Fossiiliset polttoaineet ja höyrykone mahdollistivat rajoittamattoman kasvun idean synnyn. Jatkuvasta taloudellisesta kasvusta on tullut läntisen sivilisaation suuri illuusio. Ihmiskunta on toiminnallaan tuhoamassa peruuttamattomasti sille tärkeitä ekojärjestelmiä.

Ympäristön tuhoutuminen merkitsee rauhantilan vaarantumista. Yhdysvaltojen puolustusministeriö on varoittanut ilmastonmuutoksen vaikutuksista todeten, että sen synnyttämät sodat ja nälänhätä tulisivat tappamaan miljoonia ihmisiä. Bushin hallituksen poliittinen linja ei suinkaan pyri ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen, vaan sen seurausten sotilaalliseen torjumiseen. Erityisesti tavoitteena on sotilaallisesti torjua ilmastonmuutoksen seurauksena syntyvät pakolaisvirrat.

Halvan öljyn aikakausi on ohi

Lähitulevaisuudessa energiaturvallisuudella ja energian hinnan kehityksellä tulee olemaan keskeinen vaikutus maailmantalouden ja yksittäisten kansallisvaltioiden talouksien kehitykseen. Öljyn osalta tuotannon arvellaan kääntyvän laskuun 10–20 vuoden kuluessa pysyvästi. Arvioiden mukaan 48 suuresta öljyntuottajamaasta 33 on saavuttanut tuotannon huippunsa tai jo ohittanut sen. Ihmiskunta on siirtymässä pysyvästi kallistuvan öljyn aikakauteen. Valkoisen talon entinen energiapoliittinen neuvonantaja Matthew Simmons on esittänyt kauhuskenaarion öljyn tynnyrihinnan noususta lähitulevaisuudessa 200–250 dollariin.

Fossiilisten polttoaineiden käytön kasvuennusteet ovat täydellisessä ristiriidassa ajan vaatimusten kanssa. Öljy-yhtiö ChevronTexacon mainostekstin mukaan ihmiskunta tarvitsi 125 vuotta käyttääkseen ensimmäiset biljoona tynnyriä öljyä. Seuraava biljoona tynnyriä öljyä kuluu 30 vuodessa. Vuonna 2005 öljynkulutus oli 83,2 miljoonaa tynnyriä per päivä. Yhdysvaltojen energiaministeriö arvioi kulutuksen kasvavan vuoteen 2030 mennessä 131 miljoonaan tynnyriin per päivä.

Kehittyneiden teollisuusmaiden sekä Kiinan ja Intian taloudet ovat lisääntyvässä määrin riippuvaisia energiantuonnista. Yhdysvaltojen riippuvuusaste on kasvamassa 55,7 prosentista (2001) 71 prosenttiin (2025). Yhdysvaltojen öljyntuotanto on laskenut vuoden 1971 jälkeen jatkuvasti. Maa on joutumassa tilanteeseen, jossa öljyn etsimiseen, poraamiseen ja jalostamiseen menee enemmän energiaa kuin lähteistä nostettu öljy tuottaa energiaa. Lähi-idässä on yli 20 kertaa enemmän raakaöljyvarantoja kuin USA:ssa. Länsi-Euroopan riippuvuus tuontienergiasta on 50,1 prosenttia ja sen arvellaan nousevan 68,6 prosenttiin. Kiina, joka oli 1950-luvulla Aasian suurin öljynviejä ja aina 1990-luvulle öljyn suhteen omavarainen, on nyt netto-tuoja. Sen riippuvuus tuonnista on nyt 31,5 prosenttia ja sen arvellaan kasvavan 73,2 prosenttiin vuoteen 2025 mennessä.

Nato öljynturvaajana

Vähenevät tuotantoluvut ja kasvava fossiilisiin polttoaineisiin perustuva energianälkä ovat johtamassa tilanteeseen, jossa öljyä on ainoastaan sille, joka kykenee maksamaan tai varmistamaan sen saannin aseellisesti. Taistelu energiasta ja raaka-aineista sekä saastuttamismahdollisuuksista vaarantaa yhä useammin rauhantilan. Taistelu öljy- ja kaasukenttien sekä niihin liittyvien kulkureittien hallinnasta on nykyisten konfliktien keskeinen tekijä (Irak, Iran, Tshetshenia, Sudan, Nigeria, Kaspianmeren alue) ja niiden ratkaisujen este (Sudan). Kasvava ristiriita tarjonnan ja kulutuksen välillä on ajamassa öljyn suurkuluttajat konfliktiin. Esimerkiksi Yhdysvallat ja Kiina ovat energiapolitiikassa törmäyskurssilla.

Energia- ja strategisesti tärkeiden raaka-ainelähteiden varmistamisesta on tullut yksi Naton keskeinen tehtävä. Naton nopeantoiminnan joukoilla (Nato Response Force) oli suurharjoitus Afrikan rannikolla, Kap Verden edustalla, kesäkuussa 2006. Skenaariona oli turvata alueella vallitsevan konfliktin aikana energian saanti. Euroopan unionin tulevaisuusstrategiassa (European Defence Paper, EDP, 2004) korostetaan myös vakauden viemistä kauppareittien ja raaka-aineiden saamisen turvaamiseksi. EDP:ssä ollaan erityisen huolissaan Lähi-idän ja sitä ympäröivän alueen epävakaasta kehityksestä, joka nähdään ”suorana uhkana” Euroopalle, koska alue tyydyttää puolet Euroopan energiantarpeesta.

Fossilismin ansa

Öljy mahdollisti epäsuorasti sodankäynnin tehostumisen ja tuhovoiman kasvun. Se toimi panssarien, lentokoneiden ja taistelulaivojen polttoaineen. Öljystä on tullut keskeinen sotien syy ase-teknologian kehityksen vaarantaessa maapallon ekologian ja ihmiskunnan sivilisaation perusedellytykset. Ihmiskunnalla ei ole enää ”varaa” asevaraiseen turvallisuuteen, militarismiin ja konfliktien ratkaisemiseen aseellisen väkivallan keinoin. Saksalaisen valistusfilosofi Immanuel Kantin esittämästä ”ikuisen rauhan” ajatuksesta on tullut ihmiskunnan nykymuotoisen sivilisaation säilymisen kategorinen imperatiivi.

Ilman siirtymistä uusiutuviin energialähteisiin, luopumista taloudellisen kasvun imperatiivista ja ilman maailmanlaajuisen sosiaalisen eriarvoisuuden vähentämistä eivät kestävä kehitys ja pysyvämpi rauhantila ole mahdollisia. Ihmiskunnan on vapautettava itsensä fossilismin ansasta. Nykyisen turbokapitalismin ja fossiilisten polttoaineiden aikakauden yksi periaate on: enemmän, nopeammin ja pitemmälle. Yhteiskunnallisessa ajattelussa tulisi korvata nopeuden periaate, joka perustuu luonnon mobilisointiin, hitauden ja paikallisuuden ohjenuoralla, joka vastaa uusiutuvien energialähteiden (tuulienergia, vesivoima, bioenergia, terminen energia, vuoroveden tuottama energia) luonnetta. Ne eivät mahdollista nykyisen turbokapitalismin vauhtia kuten fossiiliset polttoaineet eivätkä ole paikasta riippumattomia. Tämä myös edellyttää kilpailulla ja voittoperiaatteella toimivan talousjärjestelmän sijalle vaihtoehtoista solidaarista taloutta, johon kapitalismi tulisi sopeuttaa. ”Tämä on syvempi ja laajempi vallankumous kuin Ranskan tai Venäjän olivat. Se on myös vaikeampi kuin teollinen vallankumous” (Elmar Altvater).

Jouko Jokisalo