Eduskunnan puhemies Sauli Niinistö sanoo taas, että Venäjän kytkeminen Nato-keskusteluun on suuri virhe ja että Venäjä-kortti on ollut tästä keskustelusTa jo kauan poissa. Samassa hengenvedossa hän toki vetää suuret EU-maa -kortit pöydälle ja pelottelee meitä sillä, mitä nämä ajattelisivat pienestä EU-Suomesta, joka jää Naton ulkopuolelle. Tätä hän kehottaa meitä suomalaisia selvittämään tarkkaan. Korttipakassa Venäjä on Musta-Pekka ja Nato valttia. Mutta onko näin? Lisäisikö Nato-jäsenyys turvallisuuttamme?


Yleisesti ottaen Suomella on etuoikeutettu maantieteellinen sijainti yhdellä maailman turvallisimmista kolkista. Maantieteestä johtuen Suomen turvallisuudella on silti kolme haastetta: Nato, Nato ja Nato. Tämä kulunut mukailtu sitaatti puolustusministeri Jyri Häkämiehen puheesta vaikuttaa entistäkin ajankohtaisemmalta.


Naton itälaajentuminen kiristää tunnelmia Euroopassa kylmän sodan kaltaisiksi. Haluammeko todella olla mukana uuden vastakkainasettelun muodostamisessa? Ja millä ihmeellä puolustusministeri Häkämies perustelee viimeisintä Nato-kortin vilautteluaan: hänen mukaansahan Suomen ja Ruotsin jäsenyys lisäisi Pohjolan sotilaallista turvallisuutta. Koska Venäjä tulkitsee uhaksi Naton laajenemisen rajoilleen, olisi seurauksena väistämättä vain sotilaallisen tilanteen kiristyminen lähialueellamme. Sekö lisäisi turvallisuuttamme?


Vuonna 2001 USA koki, ettei se tarvitse Natoa, että sen oma sotilaallinen voima riittää globaaliin hallintaan. Afganistanin ja Irakin miehitysten vaikeudet ja kustannukset pakottivat maan uudelleen-arviointiin. Natoa tarvitaan jakamaan miestappioita ja kustannuksia, kun pelkästään omat ja halukkaiden koalition rahkeet eivät riitä taloudellisten ja poliittisten etujen turvaamiseen. Sotilasliitto on voimakkaiden muutospaineiden kourissa, eikä Nato josta tänään keskustelemme ole enää sama ensi vuonna. Nato-junaan hyppääminen olisi loikka tuntemattomaan, johon – suomalaispoliitikoiden puheista huolimatta – Suomella ei juuri olisi mahdollisuuksia vaikuttaa. Espanjan entinen pääministeri José Maria Aznar ehdotti raportisssaan Nato-jäsenyyttä muun muassa Israelille! Naton asialistalle on esitetty myös yhteistä budjettia ja enemmistöpäätöksiin siirtymistä. On lisäksi pohdittu, johtaako terrorismin vastainen sota Naton sekaantumiseen jäsenmaiden sisäpolitiikkaan.

Nato-jäsenyys turvallisuuspoliittisena uhkakuvana on rauhanliikkeelle jatkuva haaste. Suomalaiset sotilaat Nato-operaatiossa Afganistanissa ja Naton nopean toiminnan joukoissa eivät lisää sen paremmin Suomen kuin muunkaan maailman turvallisuutta. Samaan aikaan kun lisäämme resurssiemme tuhlausta Naton sotajoukkoihin, on Suomen osallistuminen YK:n rauhanturvaoperaatioihin kutistunut olemattomiin. Rauhanturvaamisen suurvallasta on tullut kääpiö. Kääpiö olisimme myös Natossa, sekä vaikuttajina että resurssina, vaikka käyttäisimme kaikki sotilasmenomme globaaliin sodankäyntiin. Tämä käy selkeästi ilmi sotilasmenotilastosta sivuilla 16–17.


Nato-jäsenyys on todellinen turvallisuuspoliittinen uhka, vaikka selkeä enemmistö suomalaisista vastustaakin jäsenyyttä tällä hetkellä. Toki sekä presidentti Tarja Halonen että puhemies Niinistö ovat vaatineet kansanäänestystä, jos Nato-jäsenyys tulee ajankohtaiseksi. Mutta mikäli joudumme jonakin päivänä asiasta äänestämään, on aivan varmaa, että EU-kansanäänestyksestä tuttu historia toistaa itseään. Tulemme kokemaan resursseiltaan ennennäkemättömän kampanjoinnin kansalaisten päiden kääntämiseksi. Rauhanliike on jo nyt informaatiosodankäynnissä altavastaajana. Kansanäänestyskampanjassa resurssit jakautuisivat luultavasti suurin piirtein samassa suhteessa kuin USA:n ja Suomen sotilasmenot. USA:n sotilasmenot ovat lähes 200-kertaiset Suomeen verrattuna.


*****

Rauhanliikkeen kesä on täynnä tapahtumia, joista poimintoja sivuilla 4–5. Toivottavasti Rauhanpuolustajien jäsenet löytävät niistä omansa. Mennyttä kaksivuotiskautta arvioidaan ja järjestön tulevaisuutta pohditaan yleiskokouksessa Helsingissä kesäkuun 15. päivänä. Haasteet ovat valtavat, joten kaikkien panosta tarvitaan!


Teemu Matinpuro