Tampereen sosiaalifoorumissa pohdittiin Pohjois-Euroopan turvallisuustilannetta ja väiteltiin Natosta. Onko Suomi sotilaallisesti liittoutumaton ja mitä Suomen osallistuminen Islannin ilmavalvontaan merkitsee? Keskustelemassa olivat yhteiskuntatieteiden tohtori Risto Volanen, kokoomuksen kansanedustaja Kimmo Sasi sekä Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja Teemu Matinpuro.

Maailman muutokset heijastuvat myös Suomen turvallisuuspoliittiseen kehitykseen. Kylmän sodan jälkeen Suomi piti yllä uskottavaa puolustusta ja liittyi Euroopan unioniin. Nato-ovea pidettiin auki presidentti Halosen ja pääministeri Vanhasen kaudella. Viime vuosikymmen oli Vanhasen valtiosihteerinä toimineen Risto Volasen mielestä Suomen historian parasta aikaa. Baltian maat liittyivät Euroopan unioniin ja Natoon, mikä sitoi Yhdysvallat niiden turvallisuuteen. Venäjä joutui katselemaan sivusta, kun sen naapureista tuli yksi toisensa jälkeen Nato-jäseniä.

"Myös Suomessa puolustusvoimat alkoivat aika pitkälle itsekseen Nato-yhteensopivuuden nimissä muokata armeijaa valmiiksi jäsenyyteen. Puolustusvoimamme ovat integroituneet Nato-järjestelmiin paljon pidemmälle kuin yleisesti on tiedossa", Volanen toteaa.

Uhittelua

Muun muassa BRICS-maiden (Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina ja Etelä-Afrikka) nousu on johtanut moninapaiseen maailmaan. Öljyn hinnannoususta itsevarmuutta saanut Venäjän presidentti Vladimir Putin teki vuonna 2007 Münchenin turvallisuuskonferenssissa selväksi, että yksinapainen asioiden hoitaminen on tullut tiensä päähän. Syyskuun 11. päivän jälkeisessä maailmassa USA on alkanut siirtää joukkojaan Aasiaan Tyynenmeren alueelle päin, jolloin sen panos Euroopassa pikkuhiljaa vähenee. Pohjois-Eurooppaan rakennetaan nyt uutta turvallisuusvyöhykettä, jonka tarkoituksena on ensin integroitua ja lopulta kytkeytyä Natoon. Volasen mukaan verkottuminen Nato-ympäristöön tapahtuu erilaisten nimikkeiden, kuten Pohjoismaisen yhteistyön kautta. Hänen mukaansa on huumoripuhetta, että Islannin ilmavalvonnassa olisi kyse pelkästään pohjoismaisesta yhteistyöstä.

"Samaan aikaan harjoitukset ja vastaharjoitukset ovat lisääntyneet. Sapeleita kalistellaan kuin varkain vuosi vuodelta enemmän. Vanha historia on alkanut elää uudelleen ympärillämme, ja russofobia on vähitellen lisääntynyt."

Venäjän asevoimien komentaja kenraali Nikolai Makarov, puolustusministeri Sergei Shoigu ja pääministeri Dmitri Medvedev ovat kukin vuorollaan ilmaisseet huolensa Naton leviämisestä pohjoisessa Euroopassa.

"Eivät nämä kaverit huvikseen juttele. Venäjä ei ole Neuvostoliitto. Maassa asuu 140 miljoonaa ihmistä. Sitä ympäröi miljardi kiinalaista ja miljardi intialaista idässä, miljardi muslimia etelässä ja miljardi länsimaalaista lännessä. Sotilasmenot ovat laskeneet kahdeksasosaan entisestä."

Volanen ei näe suursodan tai kahdenvälisen konfliktin uhkaa realistisena lähitulevaisuudessa, vaikka Shoigu puhui ydinaseiden uudelleen suuntaamisesta, jos Suomi liittyy Natoon. Suomen siirtyminen Natoon tarkoittaisi Venäjälle sotapelitasolla Suomenlahden sulkemista. Venäjä olisi työnnetty nurkkaan, missä se on ollut viimeksi 1700-luvulla.

"Olemme tulleet epäselvään välimaastoon. Ei oikein tiedetä, ollaanko sotilaallisesti liittoutumattomia vai ei. Eduskunnan lausuma sotilaallisesta liittoutumattomuudesta, paitsi poikkeustapauksissa, on aivan onneton."

"Presidentti saisi nyt näyttää johtajuutensa. Hänen muotoilunsa tästä eduskunnan paketista oli aika epäselvä. Hän oikeastaan tuki sitä. Myös pääministeri tuki sitä. Keskusta onneksi sanoutui tulkinnasta irti. Ihmettelen, mitä demarit ja vasemmistoliitto tekevät Suomen hallituksen ulkopolitiikassa. Ote asioihin ei ole oikein jämerä."

Nato takaa vakauden?

Naton puolesta avoimesti kampanjoiva kokoomuksen kansanedustaja Kimmo Sasi oli Volasen esityksestä pitkälti samaa mieltä loppupäätelmiä lukuun ottamatta. Sasin mukaan Suomi ei ole enää puolueeton, ja maan pitäisi liittyä Natoon mahdollisimman nopeasti.

"EU-jäsenyyden vuoksi meillä on kanta kaikkiin kansainvälisiin kysymyksiin. Suomi ei ole sotilaallisesti liittoutumaton, mutta emme ole liittoutuneitakaan. Olemme Naton rauhankumppaneita ja osallistumme useisiin Naton operaatioihin. Meillä on kohtalaisen läheinen suhde Natoon. Myös Venäjällä on Naton kanssa kumppanuus, joka on jopa vahvempi kuin Suomen rauhankumppanuus. Toiseksi, meillä on nopean toiminnan joukkoja, jotka ovat EU:n käytettävissä, ja tarvittaessa Suomi voi lähteä ulkomaille. Tosin silloin tarvitaan EU:n päätös."

Islannin ilmavalvonta pohjautuu Norjan entisen puolustus- ja ulkoministerin Thorvald Stoltenbergin raporttiin. Kyseessä ei ole Sasin mukaan olennainen muutos Suomen turvallisuuspolitiikassa. Sen avulla ei pyritä sotilaalliseen yhteistyöhön Naton kanssa. Vastaavia harjoituksia on jo Baltiassa ja Pohjois-Suomessa. Kyse on pohjoismaisen yhteistyön lisäämisestä tehokkuuden ja säästöjen nimissä. Sasin mielestä Nato-jäsenyys toisi säästöjä, ja Suomi voisi luottaa liittolaistensa apuun tosipaikan tullen. Nyt Suomella ei ole uskottavaa puolustusta.

"Ruotsin puolustusvoimien komentaja sanoo, että jos Venäjä lähtee liikkeelle, se on viikossa Tukholmassa. Suomeen kestää neljä päivää ja täältä Ruotsiin vielä kolme. Voisimme laittaa Yhdysvalloista hankittavia ohjuksia Horneteihin, ampua niitä Venäjän joukkoihin ja aiheuttaa merkittävää vahinkoa Venäjälle, mutta siinä se sitten on."

Ohjususkoa

Sasi uskoo risteilyohjusten nostavan Venäjän kynnystä hyökätä Suomeen. Sotilaallista uhkaa ei ole, ja liennytys alkoi jo "rauhanpresidentti" Reaganin kaudella. Jos uhka on olemassa, Natoa tarvitaan. Venäjällä on hänen mukaansa ollut viime aikoina suurvaltaelkeitä. Se on ilmoittanut puolustavansa venäläisiä vähemmistöjä lähialueillaan. Jos Puola, Baltian maat, Tšekki, Slovakia ja Romania eivät olisi Nato-maita, niiden pitäisi alkaa varustautua Venäjää vastaan. Se lisäisi jännitystä ja sotilasmenoja. Nyt ne voivat luottaa Yhdysvaltojen apuun.

Nato myös sitoo Yhdysvallat Eurooppaan, eikä päätöksiä tehdä yksin Washingtonissa. On tärkeää, että koko läntinen yhteisö istuu saman pöydän ääressä. Nato huolehtii ihmisoikeuksista maailmalla ja torjuu tehokkaasti ympäristökatastrofeja.

"Kaikilla näillä perusteilla olen sitä mieltä, että Suomen pitää liittyä mahdollisimman nopeasti Naton jäseneksi, vaan ei ehdoitta. Suomen alueelle ei pidä ottaa ulkomaisia joukkoja rauhanoloissa. Pohjoismaiden alueille ei pidä ottaa ydinaseita. Jos Suomi olisi Naton jäsen, se selkeyttäisi tilannetta ja venäläiset tietäisivät, missä mennään. Jos kaikki EU-maat kuuluvat Natoon, seuraavaksi on Venäjän vuoro. Venäjä on osa Eurooppaa ja sillä on eurooppalainen historia. Globaalissa ympäristössä meillä tulee olla yhteinen politiikka."

Vähemmän jännitettä ja varustelukierrettä

Rauhanpuolustajien toiminnanjohtajan Teemu Matinpuron mielestä kylmän sodan jälkeen hukattiin tärkeä mahdollisuus purkaa sen aikana syntynyt jännite ja varustelukierre. Neuvostoliitto veti Gorbatšovin johdolla joukot itäisestä Euroopasta ja yritti vahvistaa sopimuksin, ettei Nato levittäydy sen rajoille. Yhdysvallat sen sijaan kuvitteli olevansa omnipotentti ja ajoi yksinapaista maailmankuvaa.

Aluksi USA kuvitteli jopa, ettei tarvitse Natoa. Vähitellen Irakin ja Afganistanin sodat saivat sen tajuamaan, ettei se pysty toimimaan ilman liittolaisia. Natolle räätälöitiin uusi kansainvälinen kriisinhallinnan rooli. Jännitettä ei purettu, vaan turvallisuusrakenteet luotiin Nato-lähtöisesti sotilaallisen mahdin avulla. Venäjä oli heikkouden tilassa. Esimerkiksi Itämeren alueella sen läsnäolo oli lähes olematon. Nyt se on vahvistunut, mutta Venäjän intressit ovat aivan muualla. Sen uhkaa liioitellaan varustelumäärärahoja hamuten. Suomesta ei tule luoda Venäjälle uhkakuvaa.

"Pohjoisella alueella ollaan nyt hukkaamassa oikea hetki vähentää jännitettä. Venäläisten kenraalien näkökulmasta Suomen Nato-jäsenyys olisi selkeä uusi rintama. Venäjä on meille merkittävä taloudellinen kumppani. Voimme olla eri mieltä sen ihmisoikeuskysymyksistä tai demokratiasta, mutta kiistaa ei kannata ulottaa sotilaalliseen vastakkaisasetteluun."

Matinpuro ei myöskään usko, että Suomen havittelemilla 70 risteilyohjuksella olisi vaikutusta Venäjään, jos sota syttyisi. Libyassa Nato-maat Britannia ja Ranska ampuivat toistasataa risteilyohjusta vuorokaudessa. Sasin mielestä niitä voidaankin ostaa lisää.

"Ymmärrän, että 70 ohjusta on liian vähän. Ostetaan niitä sitten lisää, jotta kynnys hyökätä Suomeen nousee vieläkin korkeammaksi. Näiden ohjusten ostaminen on kuitenkin kallista ja meille tulee taloudelliset ongelmat vastaan", Sasi sanoo.

"Sitten voi sijoittaa niihin osakkeisiin", Matinpuro toteaa ja viittaa Sasin osakkeisiin aseteollisuuden pörssiyhtiö Raytheonissa.

"No, se onkin hyvä sijoitus", Sasi vastaa.

"Turvallisuus on jakamaton. Jos koemme olevamme turvassa Naton ydinsateenvarjon avulla, se ei tarkoita sitä, että myös Venäjä kokisi olonsa turvalliseksi. Ja he tekevät luonnollisesti vastaliikkeen. Ruotsin kanssa voisimme nimenomaan olla ehkäisemässä uutta kylmää sotaa", Matinpuro toivoo.

Missä päätökset tehdään?

Matinpuro pitää illuusiona, että Suomi pääsisi vaikuttamaan Washingtonissa yhteisessä pöydässä Naton avulla. Paremmin vaikutetaan Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön kaltaisilla prosesseilla.

Hän ei myöskään usko EU:n yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan niin kauan kuin esimerkiksi Ranska ja Britannia eivät luovuta veto-oikeuttaan YK:n turvallisuusneuvostossa Euroopan unionille. EU määrittelee jo nyt liikaa Suomen ulkopolitiikkaa. Päättääkö esimerkiksi Suomen suhteista pohjoiseen Afrikkaan Ranska vai Suomi itse?

"Nato-jäsenyys veisi meiltä välittömästi pelitilan jättäytyä konfliktien ulkopuolelle. Saksalaiset sanoivat Kosovon sodassa, että heillä oli puoli tuntia aikaa päättää, ovatko mukana vai eivät. Sellaisessa päätöksenteossa on paljon parempi, ettei meiltä tarvitse tulla edes kysymään."

Miksi suomalaiset ovat Afganistanissa? Siellä Nato pyrkii Sasin mukaan rakentamaan demokratiaa ja puolustamaan ihmisoikeuksia.

"Konkreettisimpana esimerkkinä on se, että tytöt pääsisivät kouluun ja ettei olisi niin vakavaa sukupuolista syrjintää kuin useissa islamilaisissa maissa. On myös tärkeää, että on olemassa järjestö, joka pystyy estämään kansanmurhan ja tulemaan nopeasti ja tehokkaasti apuun."

Matinpuro ei näe Natoa ja Yhdysvaltoja rauhanrakentajina sen enempää kuin ihmisoikeuksien, demokratian ja ympäristön puolustajina. Matinpuro kysyy, onko Nato-maa Turkki demokratia. Sasin mielestä Turkki on kaikkein demokraattisin islamilaisista maista.

Afganistanissa

"Aikoinaan lähdettiin valvomaan vaaleja kolmeksi kuukaudeksi Kabuliin. Kuinka kauan siitä on nyt? Emme ole saaneet aikaan mitään. Valtavaa resurssien tuhlaamista. Muut päättävät Suomen puolesta mitä tehdään", Matinpuro väittää.

"Kyllä eduskunta on päättänyt", Sasi toteaa.

"Eduskunta on päättänyt odotettuaan, mitä Ruotsi ja Yhdysvallat päättävät. On aivan absurdia ajatella, että liittymällä Nato-pöytään Suomi voisi vaikuttaa. Suomi pystyy vaikuttamaan paljon enemmän olemalla ulkopuolella."

"Minä muistan, kun Rauhanpuolustajat innokkaasti tuki Neuvostoliiton menoa Afganistaniin. Silloin ei ollut kyllä demokratian pelastamisesta kyse. Jos Rauhanpuolustajat haluavat olla johdonmukaisia, niin silloin kaikkien pitää mennä Afganistaniin pelastamaan maan tulevaisuus vai onko sillä merkitystä, kuka sinne menee", Sasi kysyy.

"Pitääkö meidän lähteä keskustelemaan siitä, minkälaisen historian kokoomus olisi halunnut 1900-luvun alussa? Itse olen aikoinaan vastustanut Neuvostoliiton miehitystä Afganistanissa ja ihmettelen, etkö näe sitä, että kysymys on nyt aivan samanlaisesta tilanteesta. Miehittäjävaltio on vain eri", toteaa Matinpuro.

"Mutta tällä kertaa Afganistan ei ole pelkästään yhden maan operaatio, vaan sillä on YK:n valtuutus."

"Ei ole, asiasta voidaan olla montaa mieltä. Huvittavaa on vielä se, että nyt ollaan liittouduttu samojen osapuolten kanssa kuin neuvostomiehityksessä", Matinpuro kiistää.

"Joka tapauksessa tarkoituksena on ihmisoikeuksien tukeminen. Se on totta, etteivät tulokset ole kovin hyviä. Afganistan on äärimmäisen vaikea maa. Olisiko sinusta hyvä, että Afganistan palaisi talibanien valtaan?" Sasi kysyy.

"Ei. Ongelma on siinä, miten tilanne ratkaistaan. Tätä on nyt kokeiltu kymmenen vuotta. Sen sijaan, että olisi käytetty kaikki nämä resurssit jonkinlaisen muun ratkaisun sijaan..."

"Millaisen ratkaisun, kerro!"

"Vaikka panostamalla kehitysyhteistyöhön ja erityisesti siviilipuolen kehittämiseen."

"Jos taliban on siellä vallassa, niin kuule yritä laittaa niitä tyttöjä kouluun, niin sillä kehitystyöihmisellä ei ole päätä sen jälkeen."

"Esimerkiksi ruotsalaiset kansalaisjärjestöt ovat toimineet siellä neuvostomiehityksen alusta lähtien. Se on mahdollista", Matinpuro väittää.

Vaarallisella tiellä?

Matinpuron mukaan nyt ollaan vaarallisella tiellä, etenkin, kun koko Nato-hankkeelta puuttuu kansan tuki. Samaan aikaan kun kansa vastustaa liittymistä, uskotaan, että Suomesta tulee Naton jäsen. Onko kyse demokratian kriisistä yleisemmin? Suomen linjan tulee perustua demokraattiseen päätöksentekoon poliittisen keskustelun pohjalta. Puolustusvoimien tulee toteuttaa sitä politiikkaa, ei päinvastoin.

"Sanoit Sasi, että Suomen pitäisi vaatia, ettei tänne tule ydinaseita. Kun tänne tulee yhdysvaltalaisia risteilijöitä, niin onko niissä ydinaseita? Minä en tiedä, tiedätkö sinä? Et, koska sen tietävät vain amerikkalaiset."

Volasen mukaan kysymys sotilaallisesta liittoutumattomuudesta ei ole leikkiä. Viime kädessä kyse on sodasta ja rauhasta ja sodan osapuolena olemisesta. Hän vastustaa löysää puhetta liittoutumattomuudesta. Suomen osallistuminen Islannin ilmavalvontaan on selkeä viesti Venäjälle.

Volanen antaa Matinpuron kanssa tunnustusta Sasin avoimuudelle, mutta ihmettelee, miksi Islannin ilmavalvonnan seurauksia samalla peitellään.

Volanen näkee Yhdysvaltain ja Naton toiminnassa myös paljon hyvää. Vielä on mahdollista päästä toimivaan turvallisuuspoliittiseen vakauteen ja yhteistyöhön sekavan sapelien kalistelun sijaan. Liittoutuminen olisi dramaattisesti uusi vaihe Suomen historiassa. Se ei vahvistaisi alueellista vakautta, sillä Venäjä tekisi kaikkensa, jotta se purkautuisi.

Sasi korostaa Naton leviämisen rauhoittavaa puolta Itä-Euroopassa.

"Jännite on vähentynyt siitä syystä, että näissä maissa ei tarvitse olla enää niin hermostunut Venäjän vaikutusvallan vuoksi."

Matinpuron mielestä Makarovin ja Shoigun puheet on otettava vakavasti. Kyse ei ole suomettumisesta. Suomella pitää olla selkeä linja, ettei venäläisten tarvitse yrittää lukea rivien välistä puhumattakaan russofobisesta keskisormen näyttämisestä.

Volanen uskoo, että oikeiston "peiton alla potkiminen" Venäjän suuntaan pelkästään lisää harmeja alueella. Saksa laskee Euroopan tulevaisuuden Venäjä-yhteistyön varaan. Viro ja Georgia ovat molemmat provosoineet Venäjää ja huomanneet jääneensä yksin. Pienen maan kannattaa välttää tilannetta, jossa suurvallat sopivat keskenään, jolloin sen intressit jäävät jalkoihin.

Sasi uskoo, että EU ja Venäjä on saatava samoihin pöytiin vastaamaan Kiinan nousuun. Vaikka Kiinalla ja Venäjällä onkin nyt hyvät suhteet, ne tulevat ennen pitkää ajautumaan keskinäiseen konfliktiin. Volasen mukaan Yhdysvallat ja Venäjä ajavat omia intressejään. Olisi toki hyvä saada USA, EU ja Venäjä yhteen. Nato kuitenkin muistuttaa Venäjää Napoleonista, toisesta maailmansodasta ja kylmästä sodasta, eikä nykyinen uhittelu Venäjän suuntaan välttämättä johda positiiviseen lopputulokseen.

Karim Maiche