Järjestövaikuttaja, Suomen Rauhanpuolustajien ensimmäinen pääsihteeri, entinen kansanedustaja ja myös Naisten kansainvälisen demokraattisen liiton pääsihteerinä toiminut Mirjam Vire-Tuominen kuoli 24. elokuuta 92 vuoden iässä.

Rauhanpuolustajien pääsihteeriksi Mirjam Vire-Tuominen valittiin 1949. Sodan päättymisen iloa, uuden demokraattisen maailman rakennustyötä varjosti ydinsodan uhka. Toisen maailmansodan loppuselvittelyyn liittyi ihmiskunnan olemassaolon kannalta hirvittävä teko, kun USA pudotti 6.8.1945 atomipommin Hiroshimaan ja kolme päivää myöhemmin Nagasakiin.

Rauhanpuolustajien pääsihteerinä Mirjan Vire-Tuominen osallistui myöhemmin Hiroshimassa konferenssiin, jossa vaadittiin ydinkokeiden ja ydinaseiden kieltämistä.

Suomessa sodan jälleenrakennustyössä olevilla ihmisillä oli voimakas rauhantahto. Rauhanpuolustajia olivat perustamassa ihmiset, jotka olivat itse kokeneet sodan kauhut. Toimintansa aloittavan Rauhanpuolustajien keskeisenä tehtävänä oli sodanvastaisten voimien kokoaminen ja rauhantahtoisen poliittisen rintaman rakentaminen.

Rauhanpuolustajien valtava työpanos näkyi osallistumisessa Tukholman vetoomukseen 50-luvun alussa. Vetoomuksella vaadittiin atomi- ja muiden joukkotuhoaseiden kieltoa. Suomessa vetoomukseen kerättiin lähes miljoona allekirjoitusta. Vetoomuksen allekirjoittivat monet johtavat poliitikot, mukaan lukien pääministeri Urho Kekkosen hallitus.

Ammattiyhdistysliike oli vahvasti mukana rauhantyössä. "Ei koskaan enää sotaa!" -tunnuksin muodostettiin ammattiyhdistysväen rauhantoimikunta. Tukholman vetoomukseen nimiä kerättäessä oli perustettu ammattialakohtaisia rauhanjärjestöjä. Työpaikoilla ja ammattiosastoissa rauhanvastaavat olivat aktiivisia ja kansainvälinen kanssakäyminen vilkasta.

Vuonna 1955 Suomessa järjestettiin Maailman rauhankokous, ja ay-väen rauhanliikkeelle lankesi suuri vastuu järjestelyjen hoitamisessa. Tällä historiallisella perustalla toimii edelleen menestyksekkäästi Työpaikkojen rauhantoimikunta.

Työn perässä Helsinkiin ajautuneena nuorena rakennustyöläisenä kohtasin rakennustyömaiden normaalissa elämänmenossa ammatillisen järjestäytymisen ja rauhanpuolustajien työn välittömän yhteenkuuluvuuden. Luottamusmiehenä jouduin tekemisiin Rauhanpuolustajat järjestön ja sen organisoimien suurten kampanjoiden kanssa. Nuorelle ay-aktivistille se merkitsi uuden oppimista ja ymmärryksen laajenemista maailmasta. Rauhanpuolustajien pääsihteeri oli mielenkiintoinen keskustelukumppani. Hän oli auttavainen opas, innostaja toiminnan organisoinnissa. Rauhanliikkeen ja ammattiyhdistysliikkeen yhteistyö oli kiinteää. Useissa ammattiliitoissa rauhanjaostot toimivat organisaation osana. Niiden tehtävänä oli seurata aloitteellisesti tapahtumia kansainvälisessä ay-liikkeessä ja osallistua Suomessa rauhan- ja kansainvälisen solidaarisuusliikkeen aloitteisiin. Erityiseen asemaan nousivat siirtomaasorrosta vapautuneiden Afrikan kansojen itsenäistymistä tukeva solidaarisuustyö. Oma lukunsa ansaitsevat Vietnamin sodan ja Chilen sotilasvallankaappauksen vastaiset liikkeet. Suomessa Chile-solidaarisuusliike kasvoi valtaisiin mittasuhteisiin. Rauhanpuolustajissa kansainvälisiä tapahtumia seurattiin tiiviisti ja tapahtumiin reagoitiin.

Mirjam Vire-Tuominen syntyi Kuhmoisissa elokuussa 1919.

Hän valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1945. Vire-Tuominen oli suomalaisen rauhanliikkeen tunnetuimpia uranuurtajia. Hän osallistui vuonna 1949 Pariisissa pidettyyn Maailman rauhankongressiin, jossa perustettiin kansainvälinen rauhanpuolustajien liike, ja toimi Suomen Rauhanpuolustajien pääsihteerinä 1949–1975. Sen jälkeen hän työskenteli Berliinissä Naisten kansainvälisen demokraattisen liiton pääsihteerinä vuosina 1978–1987.

Mirjam Vire-Tuominen toimi Suomen kansan demokraattisen liiton SKDL:n kansanedustajana vuosina 1970–1979. Hänet valittiin presidentin valitsijamieheksi kahdesti, 1968 ja 1978. Helsingin kaupunginvaltuutettuna hän oli 1969–1976.

Vire-Tuomisen arvostettua asemaa rauhanliikkeen edustajana kuvaa se, että hän osallistui Suomen valtuuskunnan virallisena jäsenenä Helsingissä 1975 pidettyyn Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokoukseen. Hänelle myönnettiin 70-luvulla Leninin rauhanpalkinto.

Mirjam Vire-Tuominen julkaisi vuonna 1995 kirjan Kuka oli Rosa Luxemburg? sekä myöhemmin Suomen Rauhapuolustajien 50-vuotishistoriikin.

Mauri Perä

Mirjam Vire-Tuomisen pitkäaikainen työtoveri rauhanliikkeessä